Viime yönä oli näyttävää salamointia. Kollo kuunteli jonkun aikaa jyrinää korvat pystyssä, mutta totesi ilmeisesti sitten, että "Ahaa, luonnon ääniä" ja asettui kaikessa rauhassa nukkumaan.

Muistelen, että pelkäsin ukkosta viimeksi noin 12-vuotiaana, kun olin itsekseni kotona ja  kuuntelin nojatuolissa ukkosen jytkettä. Sen jälkeen ukkospelko hävisi. Kunnioitan kyllä edelleen noita mahtavia luonnonvoimia ja ukkosta on syytäkin kunnioittaa.