Olen nyt seilannut pihalle ja sisälle ja pihalle ja sisälle ja niin edelleen ja niin edelleen. Loputtomasti. Emäntä välillä manaa etten osaa päättää kummalla puolella ovea haluan olla - pihalla vai sisällä, mutta sehän on kissan elämässä yksi parhaita puolia ettei tarvitse päättää mitään lopullisesti ja voi yhtäkkiä muuttaa mielensä, vaikka monta kertaa päivässä. Välillä voi jäädä ihmettelemään kynnyksellekin. Aurinko paistaa ja ulkona riittää kissalle tuoretta ruohoa natusteltavaksi, täydellistä!