Edellinen kissani Santtu syntyi maalaistaloon kesällä 1985 Vihdissä, lähellä silloista mökkiämme. Santun emon nimi oli Söpö ja isä oletettavasti kolli Tassu, sillä siinä ihan lähituntumassa ei asunut muita kollikissoja. Hieman myöhemmin Santulle syntyi velipuoli Tuhnu, jolla oli ilmeisesti sama isä kuin Santulla - kuvioinnista päätellen. Kissavelipuoli oli ainoa kissa, jota Santtu paremmin aikuisiällä sieti. Santtu kastroitiin noin puolivuotiaana ja Tuhnukin pian.

Muistan, kun Santtu oli juuri saapunut syntymäkodistaan mökillemme niin kissa meni hiekkalaatikolle kuopimaan juuri silloin, kun olimme aterioimassa. Vanhempiani tapaus huvitti kovasti - siisti kissa alusta pitäen.Santtu piti kovasti maalaiselämästä ja kissaa oli joskus vaikea saada autoon, kun kaupunkiin lähdön aika koitti. Kerran odottelimme tunteja sitä, että kissa tulisi alas piharakennuksen korkealla sijanneiden parrujen päältä ja pääsisimme lähtemään kaupunkiin. Lopulta Santtu suvaitsi laskeutua maahan.

Santtu kaupungissa:

Santtu asui jonkun vuoden kanssamme kaupungissa (ulkoili siellä valjaissa ja hihnassa), mutta tuli ärtyneeksi kerrostalossa ja hyökkäili jalkoihin. Nuori kissa kaipasi "äksöniä".

 

Tämän jälkeen Santtu asui vuosia osittain Tuhnun kotona, mutta tuli aina isäni auton äänen kuullessaan mökillemme perheemme seuraan. Vietimme mökillä ympäri vuoden viikonloput ja lomat, isäni yöpyi joskus viikollakin töiden takia.

 

Seuraavana on kuvia mökiltämme:

Joskus tuli kahnausta muiden lähistön kissojen kanssa - tästä todisteena naarmu nenässä:

Santtu nautti kirmailusta ulkona ja oli kovin sporttinen kissa:

 

Santun luonteesta voisi mainita, että se oli aika tulinen ja kissa suhtautui suurella epäluulolla vieraisiin ihmisiin.Ehkä oli hyväkin, kun kissa paljon ulkona liikkui, ettei se lyöttäytynyt kaikkien seuraan. Vanhemmiten Santtu tuli hieman seurallisemmaksi - ainakin kotipiirissä. Kun Santtu hermostui niin minäkin sain joskus sen kynsistä osumia ja hampaistakin.

 

Santtu joi mielellään saunassa löylyvesivadista - muualta se ei sitten juuri juonutkaan:

 

Yhdeksänvuotiaana Santulle tuli mahdollisuus muuttaa asumaan kanssamme täysaikaisesti, kun isäni osti talon Hausjärveltä.

Hausjärven talossa:

Ensimmäisen kesäyön kissa vietti pihalla raparperin lehtien alla ennen kuin suostui tutustumaan uuteen kotitaloonsa.

Santtu otti uuden talon ja pihapiirin omakseen eikä lähtenyt vaeltelemaan kauaksi:

Santun elämään kuului hiirien ja myyrien metsästäminen. Joskus aamuisin astuin vahingossa kissan sisälle tai rappusille tuomien saaliiden päälle, kun en katsonut jalkoihini.Santtu herätteli minua varsinkin vanhemmiten pitkin öitä - kissa halusi ulos ja sitten taas sisään tai ruokaa tai vaan seuraa. Santtu tiesi, miten minut saa nousemaan ylös sängystä - raapimalla makuuhuoneen ovea tai seuraavana keinonaan pudottelemalla tavaroita pöydiltä alas. Santtu pitäytyi miltei pelkästään lempiruoassaan Latzin liha-lohessa.

Santtu vanhana:

Syksyllä 2004 vein kissan eläinlääkärille, kun mielestäni Santtu näytti jotenkin rähjäiseltä. Eläinlääkäri teki kokeet ja sanoi, että kissalla on pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta. Eläinlääkärin mukaan Santulla olisi ollut lääkityksen avulla korkeintaan joku kuukausi elinaikaa jäljellä ja kissa olisi muuttunut koko ajan väsyneemmäksi. Sanoin, että ei pitkitetä 19-vuotiaan, tapahtumarikkaan elämän eläneen kissavanhuksen kärsimyksiä - varsinkin, kun Santtua oli lääkitty elämänsä varrella vain muutaman kerran ja kissa suhtautui äärimmäisen epäluuloisesti lääkkeisiin (no toisaalta, aika moni kissahan niin tekee). Santtu nukutettiin pois samalla eläinlääkärireissulla.

Kauniit muistot Santusta elävät muistissani ja valokuvissa.